Turku on täynnä asvalttia, ja kun sataa vettä taivaan täydeltä, vesi ei pääse imeytymään maaperään. Siinä yksi syy, miksi hulevesille tarvitsee tehdä jotain. Mutta mitä? Kysyimme vesihuoltoinsinööriltä, erityisasiantuntijalta ja tutkijalta.

Hulevesimaksu Turkuun

Turussa vastuu hulevesijärjestelmästä siirtyi vuoden 2017 alussa Turun Vesihuollolta kaupungille.

Turun kaupunki on tehnyt päätöksen hulevesimaksun käyttöönotosta, mutta tarkkaa ajankohtaa maksun perimisen aloittamiselle ei vielä ole. Aluksi maksu määräytyy tontin koon ja käyttötarkoituksen mukaan.

Jatkossa maksua on tarkoitus kehittää kannusteen kaltaiseksi eli mitä enemmän pihalla on vettä läpäisevää pintaa, sitä vähemmän maksua kertyy. Nurmikkokin riittää!

”Kaavoituksella voidaan helpottaa hulevesien hallintaa”

Lain mukaan kiinteistöt eivät saa johtaa tontiltaan vesiä kadulle, naapuriin tai jätevesiviemäriin, vaan hulevesiviemäriin. Sieltä ne puretaan lähellä oleviin vesistöihin – esimerkiksi Turun keskustassa Aurajokeen.

– Ilman hulevesien hallintaa ja viemäröintiä normaali oleskelu ei olisi mahdollista, sillä vettä olisi joka paikassa, toteaa vesihuoltoinsinööri Kerttu Tirronen Turun Vesihuollolta.

Vaikka hulevedet eivät kuulu jätevesien kanssa yhteen, Turussa on sekaviemäriä eli viemäriä, jossa jätevesi ja hulevesi sekoittuvat, noin 50 kilometrin matkalla. Joka vuosi sekaviemärin määrää vähennetään saneerausten yhteydessä. Se on tarpeen, sillä jäteveden mukana kulkeutuva hulevesi lisää puhdistettavan jäteveden määrää Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla ja aiheuttaa näin kustannuksia kaupunkilaisille. Suuret määrät hulevettä myös sekoittavat puhdistamon toimintaa ja huonontavat sen puhdistustulosta.

– Olisi turkulaisten yhteinen etu, että hulevettä ei johdettaisi lainkaan jäteveden mukana.

Kun hulevesiviemäriä tehdään tiiviisti rakennettuun keskustaan, jossa maa on tasaista, hulevedelle joudutaan varaamaan huomattavasti isompi putki kuin omakotitaloalueella, jonne vie hiekkatie. Turussakin ollaan jo paikoittain tilanteessa, jossa hulevesiviemärin putkikokoa ei voida enää kasvattaa. Miten sitten hulevesiä voitaisiin hallita paremmin?

– Puhutaan paljon avoratkaisuista, kuten kosteikoista, mutta toivoisin, että työ aloitettaisiin pienemmistä asioista, joilla itse asiassa on suurempi merkitys. Esimerkiksi kaavamääräyksissä voitaisiin rajoittaa kovan pinnan määrää. Näin vesi pääsisi imeytymään maaperään.

Jos viemärin kapasiteettia ei voi lisätä, täytyy miettiä myös veden viivytys- ja säiliöratkaisuja.

– Näitä ovat esimerkiksi kosteikot ja muut viherratkaisut, jotka monesti jäävät ulos budjetista. Ei ymmärretä, että ne hyödyttävät kaikkia – sekä hulevesien hallintaa että kaupunkilaisia, jotka saavat lisää vihreyttä kaupunkiinsa. Hulevettä ei tarvitse nähdä vain ongelmana vaan resurssina, sanoo Tirronen.

 

”Hyvä ympäristö ei voi olla pelkkää betonia”

Hulevedet liittyvät olennaisesti maankäytön suunnitteluun.

– Homma ei toimi tiivistyvässä kaupunkiympäristössä niin, että pistetään ne putket maahan ja toivotaan parasta, sanoo kaupungin ympäristötoimialan erityisasiantuntija Anna Räisänen Turun kaupungilta.

Hulevesien kannalta haasteellisimpia ovat vanhat alueet. Uusilla alueilla hulevedet on pyritty huomioimaan paremmin. Esimerkiksi Skanssin puistosuunnitelmassa vesiä halutaan johtaa niin, että ne leviävät kosteikoiksi. Linnakaupunkiin on puolestaan suunnitteilla viherkattoisia kansipihoja sekä vesiaihe Herttuankulman keskipisteeksi.

– Vesiaihe on eräänlainen hulevesien viivytysallas. Altaan vedenpinta nousee  sademäärän kasvaessa ja haihtuu siitä hiljalleen tai purkaa vedet reunan yli hulevesiviemäriin. Altaan reunalle on suunniteltu porrastukset, joilla voi istuskella, Räisänen kuvailee.

Hän toivoo näkevänsä kaupunkitilassa jatkossa enemmän siniviherelementtejä, sillä hyvä ympäristö ei voi olla pelkkää betonia. Räisänen muistuttaa, että esimerkiksi puistojen ja kevyen liikenteen väylien hulevesihaasteet voisi ratkaista ilman erilisiä viemäröintejä tai kaivoja.

– Jos puistot ja viherkaistaleet olisivat matalammalla kuin kulkuväylät, vesi pääsisi valumaan painanteeseen ja samalla kasvit saisivat vettä.

Hulevesisuunnittelua tehdään tulevaisuuteen suunnaten, sillä 30 vuoden kuluttua haasteena voivat olla rankkasateet. Se pitää ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa, mutta harmillisen usein asennemuutos vaatii käynnistäjäkseen katastrofin.

– Kööpenhaminassa rankkasateista tuli miljardien vahingot, mutta sen jälkeen suunnitteluun ruvettiin panostamaan.

Kaupunkitilassa ei ole totuttu kohtaamaan vettä – vesilammikko saa ajattelemaan, että putkissa on jotain vikaa.

– Ajatukset pitäisi suunnata hulevesien hyödyntämiseen sen sijaan, että ne siirretään mahdollisimman nopeasti maan alle, pois näkyvistä.

 

”Hulevesien ohjaus viemäreihin on aina huono ratkaisu”

Tutkija Kirsi Kuoppamäki Helsingin yliopistolta on perehtynyt viherkattoihin. Hänen mielestään on vanhakantaista ajattelua, että hulevesi pitää rakennetulla alueella ajaa mahdollisimman tehokkaasti pois.

– Suomessa sademäärä on niin pieni, että sitä pystyttäisiin hallitsemaan hyvin biosuodatusratkaisuilla, kuten viherkatoilla, hän sanoo.

Kesä on sateisin vuodenaika ja myös paras kasvukausi, joten valtaosa kesäsateista imeytyisi viherkattoihin lähes sataprosenttisesti.

– On hassua, että esimerkiksi hellejaksoina katupuita kastellaan, kun tähänkin voisi hyödyntää hulevettä.

Pullonkaula piilee Kuoppamäen mielestä rakennuttajissa. Viherkattoja ei haluta tehdä, koska ne lisäävät kustannuksia ja niiden epäillään aiheuttavan vesivahinkoja.

– Jos alla olevat kattorakenteet ovat kunnossa, viherkatto ei aiheuta ongelmia. Päinvastoin, viherkatto tasaa lämpötilan vaihtelua ja suodattaa UV-säteilyä, mikä lisää alla olevien synteettisten kattomateriaalien ikää.

Maailmalla viherrakenteet ovat valtavirtaa mutta Suomessa vielä melko uusia. Viherkattoja tuodaan muun muassa Ruotsista ja Saksasta, ja pahimmillaan kattoon käytettävän valmisvihermaton mukana tulee tulokaslajeja. Viherkattotutkijaa tämä harmittaa, kun kotimaassakin olisi osaamista ja tarvittavia materiaaleja.

– Kuulun tutkimusryhmään, joka tekee yhteistyötä viheralan kanssa. Tavoitteenamme on löytää suomalaisia konsepteja viherrakentamiseen. Koeviherkattoja on jo yli 7 500 neliötä pääkaupunkiseudulla, Lahdessa, Hollolassa sekä Oulussa.

Tulevaisuudessa viherrakenteita voidaan hyödyntää monipuolisemmin; viherkatto vastaanottaa sateen, katolta ylivuotava vesi ohjataan viherseinään ja katutasossa odottavat viivytysaltaat sekä biosuodatusrakenteet. Näin hulevesi ei ehtisi lainkaan viemäreihin asti.

– Kaupungissa viherrakenteet viilentävät ja sitovat pienhiukkasia. Mielestäni hulevesien ohjaus viemäreihin ja niiden kautta vesistöihin on aina huono ratkaisu. Eihän siellä viemärissä tapahdu hulevedelle minkäänlaista puhdistumista, vaan kaduilta ja parkkipaikoilta veden mukana kulkeutuu esimerkiksi ravinteita ja raskasmetalleja.