Mistä vesi tulee?

Tällaisen matkan vesi kulkee

Hanasta virtaava vesi on lähtöisin Kokemäenjoesta. Joesta vesi pumpataan Huittisissa sijaitsevaan Turun Seudun Vesi Oy:n esikäsittelylaitokseen, jossa vedestä poistetaan kiintoaines, kuten savi. Samalla saadaan poistettua 99 prosenttia taudinaiheuttajista. Samea jokivesi kokee oikean muodonmuutoksen ja on laitokselta eteenpäin lähtiessä kirkasta. Siitä alkaa 30 kilometrin matka kohti Virttaankankaan harjua.

Virttaankankaan harju on osittain sijoittunut syvään kallioperän ruhjeeseen. Harju syntyi viime jääkauden aikana, yli 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön sulaessa. Syvimmillään hiekan ja soran täyttämä kallioperän ruhje ulottuu 100 metrin syvyyteen maanpinnasta, ja se on useita kilometrejä pitkä.

Esikäsitelty Kokemäenjoen vesi päätyy harjuun imeytysaltaiden kautta. Altaita on yhteensä 19 ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2,4 hehtaaria. Harjun uumenissa vesi virtaa keskimäärin kolmen kuukauden ajan. Virttaankankaan maaperä ei pelkästään puhdista vettä, vaan se säätää veden pH:n ja kovuuden optimitasolle – täysin luonnollisesti. Maahan imeytetty vesi näkee päivänvalon seuraavan kerran vasta, kun sinä avaat hanan. 

Vesi virtaa harjussa pohjaveden tavoin, ja se pumpataan ylös pohjavesikaivojen avulla. Kaivoja ei tarvitse porata kallioperän ruhjeen pohjaan saakka, vaan ne ovat noin 40 metriä syviä. Oleellista on kaivon sijainti: hyvätuottoisen kaivon vieressä voi olla toinen 70 metrin päässä, mutta sen tuotto saattaa jäädä vain kolmannekseen hyvän kaivon vesimäärästä. Parhaista kaivoista voidaan saada 12–13 miljoonaa litraa päivässä.

Kaivoista vesi pumpataan puhdasvesisäiliöön, josta alkaa veden matka kohti Turkua, kolmen harjussa vietetyn kuukauden jälkeen. Vesi virtaa koko 60 kilometrin matkan Turun seudulle painovoiman avulla. Virttaankankaalla tekopohjavettä tuotetaan yli 62 miljoonaa litraa joka päivä, mikä riittää talousvedeksi 300 000 ihmiselle. Koko tuo määrä vettä virtaa putkilinjoja pitkin Turun seudulle päivässä.

Turussa käytettävä vesi ohjataan Saramäen kalliosäiliöön, jossa on kaksi luolaa veden säilytystä varten: 235 metriä ja 250 metriä pitkät säiliöt. Yhteensä niihin mahtuu vettä saman verran, kuin mitä Turussa, Raisiossa ja Naantalissa käytetään yhden päivän aikana. Säiliöissä vesi kloorataan, mikä takaa sen, että vesi säilyy korkealaatuisena vesijohtoverkostossa. Kloori haihtuu kokonaan pois juomavedestä, jos sitä säilyttää hetken kannussa.

Saramäestä vesi virtaa Halisten kautta vesijohtoverkostoon. Veden määrää verkostossa ohjataan automaattisesti kulutuksen mukaan, ja valvomossa tarkkaillaan tilannetta ympäri vuorokauden. Vesi virtaa Halisista jopa 900 millisissä putkissa kohti koteja ja ylävesisäiliöitä eli vesitorneja – putkikoko pienenee verkoston eri alueilla vedentarpeen mukaan.

Vesitorneilla on verkostossa kaksi tärkeää tehtävää: veden varastointi kulutushuippuja varten ja sopivan paineen ylläpito. Turusta torneja löytyy neljä: Yliopistonmäeltä, Luolavuoresta, Parolanpuistosta ja Juhannuskukkulalta, joka on torneista suurin. Tornien säiliökoko vaihtelee 9 000–12 500 kuutioon.

Monumentaalisen Yliopistonmäen vesitornin eli Vesilinnan ovat suunnitelleet arkkitehdit Erik Bryggman ja Albert Richardtson. Se valmistui vuonna 1941 ja on Museoviraston suojelema. Vesitornien tiloja käytetään nykyään myös muuhun – Yliopistonmäen tornissa sijaitsee seinäkiipeilyhalli.

Vesijohtoverkostossa vallitsee keskimäärin viiden barin paine, mikä takaa, että vesi juoksee sopivan nopeasti. Turussa vettä kuluu joka päivä noin 220 litraa per asukas, kun mukaan lasketaan teollisuuden käyttämä vesi. Veden kulutus on laskenut vuosikymmeninä niin, että esimerkiksi 1970- ja 1980-luvulla rakennettu verkosto on nykyään putkikooltaan väljähköä, vaikka asukasmäärä on lisääntynyt. Väljä putkikoko mahdollistaa saneerauksen jossain kohteissa niin, että uusi pienempi putki asetetaan isomman sisälle ilman koko reitin kaivamista auki. 

Vesijohtoverkostoa on Turussa kaikkiaan 818 kilometriä ja sitä saneerataan joka vuosi suunnitelmallisesti. Verkoston kunnossapito on tärkeää, sillä esimerkiksi lyijykynän kokoisesta reiästä valuu hukkaan 33 000 kuutiota vuodessa. Yksi keino havaita piilovuotoja, joita ei muuten välttämättä löydettäisi, on Logger-tutkimus. 

Vesijohto voi myös rikkoontua ja ryhtyä vuotamaan monesta syystä, kuten roudan tai syöpymien takia, joten myös yllättävät korjaustarpeet kuuluvat arkeen. Tällaisissa tilanteissa on äärimmäisen tärkeää saada vesihuolto toimimaan normaalisti mahdollisimman pian ja vuototilanteesta ilmoittaminen alueen asukkaille hoidetaan netin välityksellä. Ennakoimattomat vedenkatkokset kestävät yleensä vain joitain tunteja, jolloin asiakkaille koituva haitta jää lyhytaikaiseksi. Veden katkaisu ja vaikutusalueen rajaaminen hoidetaan kaduilla olevien sulkuventtiilien avulla.

Vanhimmat putket verkostossa ovat jopa 1900-luvun alkupuolelta. Ikä ei kerro putken kunnosta, sillä vanhakin putki voi olla erinomaisessa tikissä – esimerkiksi 1930-luvulla asennettu valurautaputki voi olla yhä priimaa, kun taas 1970-luvun valurautaputki vaatii jo saneerausta. Turun Vesihuollon vastuulla on vesijohtoverkoston runkolinjat, joten tonttijohdot ja niiden kunto ovat aina kiinteistöjen vastuulla.

Kun vesi on käytetty, se valuu alas viemäriin. Jätevesiä syntyy suunnilleen saman verran kuin talousvettäkin kuluu. Jätevedet kerätään jätevesiviemäriä pitkin painovoimaisesti pumppaamoihin, joista ne johdetaan kohti Kakolanmäen puhdistamoa. Jätevesipumppaamoita on Turussa yhteensä 88 kappaletta ja jätevesiviemäriä yhteensä 599 kilometrin verran.

Kun vesi virtaa kotona viemäriin, se päätyy jätevesiviemärin kautta Kakolaan, Turun seudun puhdistamo Oy:lle. Puhdistamossa käsitellään Turun jätevesien lisäksi 13 muun lähialueen kunnan jätevedet – yhteensä 90 000 kuutiota päivässä. 

Kun jätevesi saapuu tulopumppaamoon, se pumpataan saman tien 20 metriä ylöspäin. Siitä eteenpäin jätevesi siirtyy painovoiman avulla puhdistusprosessin läpi aina mereen saakka. Aluksi jätevedestä seulotaan kaikki irtain tavara pois, kuten vessanpöntöstä vahingossa tai tarkoituksella vedetyt tavarat. Hygieniatuotteet, lasten lelut ja korut ovat tavallisia löytöjä, mutta onpa jäteveden mukana kulkeutunut jopa kylpytakki.

Kun vedestä on saatu eroteltua isompi kiintoaine sekä hiekka ja rasva pois, se ohjataan esiselkeytysaltaaseen. Siellä hienompi kiintoaine laskeutuu altaan pohjalle, josta se kerätään talteen puhdistamolietteenä. Lietteestä tehdään Topinojalla biokaasua esimerkiksi autojen käyttöön sekä maanparannusainetta viherrakentamiseen ja maatalouteen hyödynnettäväksi.

Puhdistamon ytimen muodostaa biologinen puhdistus, mikä tarkoittaa allasta täynnä väsymättömiä mikrobeja ja bakteereja. Näiden mikroskooppisten eliöiden työnä on poistaa jätevedestä fosfori, orgaaninen aine ja typpi – eli ne hoitavat pääosan koko puhdistusprosessista. Jotta puhdistusteho olisi mahdollisimman hyvä, bakteerien ja mikrobien elinoloja täytyy vaalia juuri oikeanlaisina, mikä vaatii roimasti asiantuntemusta. Siksi olosuhteita tarkkaillaan jatkuvasti sekä bakteerien ja mikrobien vointia tarkkaillaan mikroskoopilla joka kuukausi.

Jälkiselkeytyksessä työnsä tehneet mikrobit erotetaan puhdistetusta jätevedestä ja vesi johdetaan hiekkasuodatusaltaisiin. Suodatuksen avulla varmistetaan käsitellyn veden laatu ja hygieeninen taso myös suurten virtaamien aikana. 

Ennen kuin puhdistettu jätevesi johdetaan laitokselta pois, Turun Seudun Energiatuotanto Oy ottaa jätevedestä talteen lämpöä. Lämmön talteenotto mukaan lukien jätevedenpuhdistusprosessi tuottaakin 10 kertaa enemmän energiaa kuin se itse käyttää. Puhdistusprosessin ohessa talteen otetulla energialla tuotetaan lähes kaikki Turun alueen kaukojäähdytys ja lisäksi kaukolämpöä 15 000 taloudelle.

Jäteveden puhdistaminen alusta loppuun kestää korkeintaan kaksi päivää. Puhdistettu vesi lähtee poistoputkea pitkin Kakolanmäeltä eteenpäin kohti satamaa ja valuu satama-altaaseen. Puhdistamon käyttöönoton jälkeen Turun merialueen fosforikuormitus on vähentynyt 72 prosenttia.

---

Talous- ja jäteveden lisäksi on olemassa niin sanottua hulevettä, joka tarkoittaa rakennetuilla alueilla sade- ja sulamisvesien muodostamaa vettä. Hulevesi ohjataan erilliseen hulevesiviemäriin ja sen käsittelystä vastaa Turun kaupunki. Niin kutsuttua sekaviemäriä, eli viemäriä johon johdetaan sekä jäte- että hulevesiä, on Turussa jäljellä enää alle 50 kilometriä. Hulevesien hallintaan pyritään viemäröinnin lisäksi myös muilla keinoilla, kuten rakentamalla kosteikkoja, avouomia tai viherkattoja. Tavoitteena on hulevesien hallinnan huomioiminen tulevaisuudessa kaikessa rakentamisen suunnittelussa.