8_original_file_I0

Pumppuja kuunnellaan tarkalla korvalla

24.03.2022

Koneasentaja Jukka Norakari työkavereineen pitää huolta jätevedenpumppaamoista eri puolella Turkua. Pumppaamoita ei katukuvassa huomaa – koska niiden toiminnasta pidetään huolta tinkimättä. Päivystys pelaa yötä päivää, joka säässä, arkena ja juhlapäivinä.

• TEKSTI: SINI SILVÀN • KUVAT: HEIKKI RÄISÄNEN / Julkaistu Vesi.-lehdessä 2/2018

Iso-Heikkilän jätevedenpumppaamo on punatiilinen ja ajan patinoima, yksi kymmenestä isosta pumppaamosta. Yhteensä eri kokoisia pumppaamoja on 85 kappaletta Hirvensalosta aina Paattisten perukoille. – Täällä tarvitaan asentajan taitoja, työkalujen pitää pysyä käsissä, Jukka Norakari sanoo. Yhtä taitoa ei varmasti opi teoriatunneilla. Jo pumppaamon ovella asentajat pysähtyvät kuuntelemaan ja tietävät äänen perusteella, onko kaikki kohdallaan.– Joka paikassa on oma soundi, pumppaamojen Hurriganesia ja Rolling Stonesia, Norakari nauraa. Äänimaailmaan tulee särö, kun laakerit kaipaavat öljyä tai pumppuihin on päässyt lasten muovilapioita. – Usein pumpuissa on tennissukkia, Norakari kertoo. Haastavimpia ovat kylpypyyhkeet, jotka kietoutuvat tiukkaan pumppujen sisään ja irrotteluun voi mennä tunteja, joskus säie kerrallaan.

Elämä ja työ ovat opettaneet

Jukka Norakari on tehnyt työtä jätevesipumppujen huollossa jo yli kymmenen vuotta, 30 vuotta saman firman palveluksessa. – Elämä ja työ ovat vieneet mennessään. Ei sellaista linjaa olekaan, joka opettaisi juuri näihin tehtäviin. Meitä on neljä työntekijää ja pomo, pieni porukka, Norakari summaa.

Vaikka hygieniasta pidetään jatkuvasti huolta, työ on hasardihommaa. Jätevesi ei aina anna armoa. Ja kun vatsatauti iskee, se on pykälää tavallista rajumpi. – Käytössä ovat pitkät kumihansikkaat kainaloihin asti, myös hengityssuojia voidaan käyttää. Töistä myös lähdetään suihkun ja saunan kautta kotiin.

Kaukovalvonta seuraa pumppaamoja

Pumppaamon ylimmässä kerroksessa on hermokeskus. Mittaririvistö seinällä kertoo, että pumput pelaavat. Jos yksi pumppu ei toimi, automatiikka varmistaa, että muut pumput käyvät sitä enemmän. Virhetilasta lähtee valvomoon hälytys. Vaikka automatiikka kerää dataa, pari kertaa viikossa merkitään mustaa valkoiselle pumppujen käyttötuntimääristä.
– Näillä pumpuilla ei ole kilometrimittareita, Norakari toteaa. Huoltotarve ja laakereiden vaihtotarve pitää huomata muuten.

Viisi kerrosta kuuluvuuden alapuolella

Jätevesipumppujen luo laskeudutaan ensimmäiset kolme kerrosta hissillä, joka on vankkaa tekoa, vuosimallia 1956. Alimpiin kerroksiin jatketaan tulvavaaran vuoksi metallirappuja pitkin. – Täällä pitää aina olla mukana taskulamppu ja pari kännykkää siltä varalta, että sähköt katkeaisivat. Ulospääsy pitää varmistaa. Kännykän kanssa pitää silti kiivetä lähelle maan pintaa, ennen kuin yhteys pelaa. – Pumppu vähän vingahtaa, kun se käynnistyy, Norakari varoittaa. Ja aiheesta.

Pumppaamon kaukovalvontakaapista lähtee hälytys ja päivystäjän kännykässä piippaa, jos jokin ei toimi. Data liikkuu ja kertoo, onko pumppaamon sielunelämä kunnossa.Pumppaamon pohjalla jäteveden viemäriputki herättää kunnioitusta. Haju on vakuuttava.

Jatkuvaa huoltoa ja tarkkaa päivystystä

Norakari kertoo, että osa huoltoporukasta lähtee liikkeelle hälytysten mukaan, toiset keskittyvät pidempiaikaiseen huoltoon. Yksi työntekijöistä päivystää vuorollaan maanantaista maanantaihin. – Silloin Jukka-poika lähtee, vaikka olisi juuri joulukinkkua leikkaamassa. Päivystysläppäristä katsotaan, missä on vika ja lähdetään liikkeelle.

Pumppaamon kaukovalvontakaapista lähtee hälytys ja päivystäjän kännykässä piippaa, jos jokin ei toimi. Data liikkuu ja kertoo, onko pumppaamon sielunelämä kunnossa.

Työ vaatii osaamista – ja hyvää huumorintajua. – Työ on itsenäistä. Tässä on tietty vapaus, Norakari kuittaa. Kauaa ei tälläkään pumppaamolla ihmetellä. Työkaveri ilmestyy hakemaan Norakaria: nyt on mentävä. Hirvensalossa tarvitaan apua.

– Mitä enemmän vettä, sitä enemmän pumput käyvät, parhaimmillaan kaikki kuusi yhtä aikaa. Pahimpia ovat rajut rankkasateet ja kevään sulamisvedet, vaikkei niiden edes pitäisi päästä jätevesiverkostoon, Jukka Norakari kertoo.

Näin homma hoituu

Jätevesipumppaamoita on Turun Vesihuolto Oy:n toiminta-alueella 85. Pumppaamojen avulla jätevesi saadaan pidettyä liikkeellä ja ajettua Kakolan kalliopuhdistamoon. Iso-Heikkilän pumppaamon kautta virtaa vuodessa kuusi miljoonaa kuutiota jätevettä, kaikkien pumppaamojen läpi 19 miljoonaa kuutiota. Neljän työntekijän ja esimiehen tiimi vastaa kaikkiaan 230 pumpun toiminnasta. Määrään kuuluvat myös kaupungin 17 hulevesipumppaamon pumput.

Koko järjestelmää valvotaan kaukovalvonnalla. Fyysinen valvonta on myös tärkeää: seurataan ilkivaltaa, pyritään havainnoimaan sivuäänet ja tärinät, pestään imualtaita, tarkistetaan öljyvahinkoja jätevedestä ja tehdään pienempää huoltoa, kuten kardaanien rasvaamista. Kunnossapito sujuu, kun tunnetaan sekä viemäriverkosto että ylivuotopaikat. Pumppaamovaurioissa tulee tietää heti, mitä vahinkoja tulviva jätevesi voi aiheuttaa ympäristölle ja omaisuudelle eli tarvitaanko varapumppuja, ohipumppauksia tai imuautoja välittömästi.

Pumppaamon kaukovalvontakaapista lähtee hälytys ja päivystäjän kännykässä piippaa, jos jokin ei toimi. Data liikkuu ja kertoo, onko pumppaamon sielunelämä kunnossa.