Itämeren vointi on aaltoileva

Teksti: Miikka Rusi
Kuvitukset: Anni Mäkelä

Heikkokuntoisen Itämeren suojelussa ei tunneta nopeita voittoja. Pitkäjänteinen työ synnyttää lopulta tuloksia.

Keskiviikkona 10. päivä joulukuuta 2014 Suomessa seurattiin lähestyvää myrskyrintamaa. Edellisenä jouluna tuhoja aiheuttanut Selja sekä joulun 2011 Tapani-myrsky olivat monella tuoreena muistissa.

Noin 10 000 kotitalouden sähköt katkesivat, junavuoroja peruttiin ja ruotsinlaivat jäivät satamaan, mutta usean päivän jatkuneet myräkät jäivät lopulta pelättyä vaisummiksi. Sen sijaan Itämeren pohjakerroksissa ihmissilmiltä piilossa tapahtui jotain merkittävää.

Myrskyn seurauksena Tanskan kapeiden salmien läpi Pohjanmereltä Itämereen virtasi uutta, suolaisempaa valtamerivettä jopa 200 kuutiokilometrin (km³) verran.

“Itämereen virtasi uutta, suolaisempaa vettä jopa 200 kuutiokilometrin verran.”

Tällaista jättimäistä virtausta Itämerellä kutsutaan suolapulssiksi. Sellainen vaatii syntyäkseen tiettyjä, harvoin toteutuvia sääolosuhteita, joissa tuulen suunnan ja voimakkuuden sekä vedenkorkeuden tulee olla pitkäkestoisesti juuri oikeanlaiset.

Myllerrys meren pohjassa

Vuonna 2014 nähdyn kaltaisia, valtavia vesimääriä Itämereen työntäviä suolapulsseja tapahtuu keskimäärin muutaman vuosikymmenen välein. Ilman niitä Itämeren vesi muuttuisi vähitellen makeaksi.

Lähimeremme onkin määritelmältään murtovesiallas. Se tarkoittaa, että Itämeren vesi on makeaa vettä suolaisempaa, mutta vähemmän suolaista kuin valtamerivesi.

– Suolapulsseissa saapuva vesi on viileytensä ja suolapitoisuutensa vuoksi painavampaa kuin Itämeren oma vesi, joten se kulkee meren pohjaa pitkin, kuvailee Baltic Sea Action Groupin (BSAG) asiantuntija Anna Klemelä.

Klemelän mukaan juuri tämä virtauksen “pohjaa pitkin ryömiminen” tekee suolapulsseista niin merkittävän ilmiön Itämeren kunnon kannalta.

– Pulssi raikastaa vettä ja on elintärkeä suolapitoista vettä tarvitseville lajeille. Toisaalta se nostaa ravinteita pintaan puskiessaan vanhaa vettä ylös pohjasta.

Suolapulssi onkin Itämeren voinnille varsin ristiriitainen tapahtuma. Hetkellisesti se pahentaa rehevöitymistä ja lisää sinileviä, mutta samalla se ehkäisee merenpohjan happikatoa ja ylläpitää Itämerelle ominaista murtovetisyyttä.

Ihmisten synnyttämät ongelmat

Roskaaminen, ruoppaukset, Itämeren vilkas liikenne ja siitä aiheutuva vedenalainen melu. Tässä vain muutamia esimerkkejä ihmisen aiheuttamista häiriöistä Itämeren ekosysteemiin.

Merkittävin ihmisestä johtuva ongelma Itämeressä on kuitenkin liiallisesta ravinnekuormituksesta, kuten typestä ja fosforista, aiheutuva rehevöityminen.

Saaristomeren ravinteista jopa 70–80 % on peräisin maataloudesta, joten peltojen ravinnekuormituksen minimointi on Itämeren kannalta ehkä keskeisin yksittäinen toimi.

“Saaristomeren ravinteista jopa 70–80 % on peräisin maataloudesta.”

Ravinnekuormituksen vähentäminen ja Saaristomeren tilan kääntäminen terveeseen suuntaan esimerkiksi maatalouspolitiikan keinoin on ollut osa sekä Sanna Marinin että Petteri Orpon hallitusten hallitusohjelmia.

Mutta myös muillakin tasoilla tarvitaan toimia Itämeren ekosysteemin diversiteetin ja elinvoiman takaamiseksi. Yksi esimerkki on Anna Klemelän työ, jossa hän auttaa saariston maanomistajia perustamaan suojelualueita omistamilleen vesille.

– Merelliset suojelualueet on yleensä valittu ensisijaisesti pinnan yläpuolella olevien luontoarvojen mukaan. Me pyrimme suojelemaan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita myös pinnan alta.

BSAG:n avustuksella vesialueen omistajat voivat esimerkiksi suojata arvokasta meriluontoa omistamillaan alueilla asettamalla rajoitteita ruoppaukselle tai kalastukselle.

Pitkäjänteinen työ palkitaan

Lokakuussa 2024 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa mallinnettiin, millainen Itämeren tila olisi nykyään, jos ravinnepäästöt olisivat pysyneet tähän päivään saakka 1980-luvun huippulukemien tasolla.

Vastaus oli selkeä: Itämerellä on jo tehtyjen suojelutoimien ansiosta vältetty ympäristökatastrofi. Sitä voi pitää kannustavana viestinä tässä päivässä tehtävälle Itämeri-työlle.

– Se muistuttaa, että suojelutyö ei ole ollut turhaa. Mutta Itämeren suojelu on työtä, jossa ei voi odottaa pikavoittoja.

Itämeren kokoinen ekosysteemi reagoi muutoksiin hitaasti, ja tänään tehtyjen toimien vaikutus konkretisoituu hitaasti, usein vasta vuosikymmenten päästä.

Luonnon hyväksi tehtävä työ vaatii malttia ja sinnikkyyttä. Silloin voi ajatella vaikka tulevien sukupolvien mahdollisuutta nauttia Itämerestä.

– Kun näkee kaiken sen tässä hetkessä tapahtuvan työn Itämeren kunnon parantamiseksi, niin se kyllä tuo paljon toivoa.

Näin vähennät kuormitustasi Itämereen:

Älä roskaa
Huolehdi, etteivät roskasi jää luontoon. Vältä muovipakkauksia ja muovipusseja.

Suosi kasvista ja kalaa
Helppo tapa vähentää kuormitusta on lisätä kotimaisen luonnonkalan ja kasviravinnon osuutta ruokavaliossa.

Vähennä kemikaalikuormaa
Älä pese astioita, pyykkiä tai mattoja meressä, tai kaada pesuvesiä mereen. Suosi luonnonmukaisia tai joutsenmerkittyjä pesuaineita.

Kuluta vastuullisesti
Osta kestäviä, korjattavia ja kierrätyskelpoisia laitteita sekä tavaroita ja käytä ne loppuun. Suosi käytettynä ostamista.