Hyppää turkulaisen juomaveden historiaan

Tiesitkö, että Aurajoesta alettiin puhdistaa juomavettä tasan 100 vuotta sitten? Entä arvaatko, kuinka kaukaa historiasta löytyy kaupungin ensimmäinen vesijohto?

Teksti: Miikka Rusi
Kuvat: Turun Vesihuolto

Turun linnassa oli 1500-luvun puolivälissä paljon Suomessa ennennäkemättömiä asioita: ylellistä hovielämää, renessanssivaikutteita ja jopa uusi ihmeellinen ruokailuväline, haarukka!

Yksi jännittävistä uutuuksista oli vesijohtovesi. Kakolanmäeltä Turun linnaan kulkeneen Turun ensimmäisen vesijohdon rakennutti Juhana Herttua, joka asutti linnaa hoveineen vuosina 1556–1563.

Tavalliset turkulaiset saivat kuitenkin odottaa modernia vesihuoltoa ja kunnollista vesijohtoverkkoa vielä useamman vuosisadan.

Ennen vesijohtojakin vettä toki piti saada jostain. Sitä haettiin yleisistä kaivoista ja lähteistä, joiden hygieniatasossa oli usein toivomisen varaa. Koska viemäreitä ei vielä ollut, jätteet heitettiin Aurajokeen, avo-ojiin tai kaduille, mistä epäpuhtaudet saattoivat valua kaivoihin. Saastunut käyttövesi levitti kaupunkilaisten keskuudessa monia vaarallisia tauteja.

Vuonna 1898 Turun valtuusto teki päätöksen vesilaitoksen perustamisesta, josta lasketaan vesihuoltotoiminnan alkaminen Turussa. Tänä vuonna on siis turkulaisen vesihuollon 125-vuotisjuhlavuosi.

Sopiva pohjavesilähde löytyi Kaarningolta, jonne rakennettiin kaupungin ensimmäinen vesijohtolaitos. Laitos aloitti toimintansa vuonna 1903. Kodeissa vesijohto ja viemäri olivat edelleen kuitenkin harvinainen ylellisyys.

Vesijohtoverkoston kasvaessa Kaarningon pohjavesivaranto alkoi vähitellen olla riittämätön. Vesivajetta päätettiin täydentää suodattamalla Aurajoen pintavettä kemiallisesti Halistenkosken yläpuolelta. Tähän tarkoitukseen rakennettiin Halisten vesilaitos, joka otettiin käyttöön tismalleen sata vuotta sitten – vuonna 1923. Tässä rakennuksessa sijaitsee nyt Turun vesilaitosmuseo.

Kaarningon vesilaitos valmistui v. 1903. Kuva: Turun Vesilaitosmuseo

Heikkomaineinen Aurajoen vesi

Sotavuodet ja niiden jälkeinen säännöstelyn ja jälleenrakentamisen aika 1940- ja 1950-luvuilla olivat monella tapaa haastavia aikoja Suomelle. Resurssipula koski myös vesijohtoverkoston rakentamista. Samaan aikaan kaupungin väkiluku kuitenkin kasvoi voimakkaasti. Nopeasti kaupungistuvassa Suomessa kasvavaa Turkua uhkasi suoranainen vesipula.

Niukkavetinen Aurajoki oli Turun tarpeisiin riittämätön, kun keskustaa tiivistettiin kerrostaloilla ja putkiverkkoa rakennettiin uusiin lähiöihin. Veden riittävyys kuivina aikoina varmistettiin patoamalla Savojärvi ja käyttämällä useita eri vesilähteitä.

Aurajoen vedenpuhdistusprosessin toimintaa tarkkaillaan 60-luvulla mittareista. Kuva: Turun Vesilaitosmuseo

Halisten vesilaitoksen tehoa kasvatettiin laajennuksilla. Uusia vesisäiliöitä rakennettiin Juhannuskukkulalle ja Luolavuoreen. Veden riittävyyden lisäksi haasteita oli myös sen laadussa.

Ensimmäinen jätevedenpuhdistamo avattiin Iso-Heikkilään vuonna 1966. Kehityksestä huolimatta Turun vesijohtovesi oli pitkään huonossa maineessa, muistaa 1983–2018 Vesihuollolla työskennellyt putkimestari Kimmo Kiviranta.

1966 – Ensimmäinen jätevedenpuhdistamo Iso-Heikkilään.

– Varsinkin keväisin maku- ja hajuhaitat olivat tyypillisiä, kun jäiden sulaessa isot vesimassat valuivat Aurajokeen. Virtausten pöllyttäessä pohjaa sieltä lähtivät erilaiset sedimentit liikkeelle.

Turkulaisia kiusannut “kevään haju” vedessä aiheutui erityisesti Aurajoen ammoniumtypestä.

Lisäksi vedessä oli luontaisesti humuksen tai mullan hajua ja makua, vaikka vesi olikin täysin käyttökelpoista ja laatukriteerien mukaista. Kesäaikana vesien lämmetessä hajut korostuivat.

– Turun vesijohtovesi ja Aurajoen vesi olivat noihin aikoihin vitsienkin aiheena, Kiviranta muistelee huvittuneena.

Perinteisistä menetelmistä digitaaliseen aikaan

Putkimestarin työ on nykypäivänä erilaista kuin Kimmo Kivirannan aloittaessa uransa 1980-luvun alussa.

– Työmenetelmät ovat kehittyneet huimasti sekä maankaivuun että putkien osalta. Liittimet ja komponentit ovat nykyään parempia.

Toisaalta ennen vanhaankin osattiin rakentaa kestävästi. Tästä esimerkkinä ovat vanhat vesiputket, jotka kestävät käytössä yli sata vuotta.

– Kun aloitin vuonna 1983, vastaan saattoi vielä tulla 1900-luvun alussa tehtyjä putkia.

Vesilaitosmuseolta löytyy uudempaa ja vanhempaa historiaa.

Kimmo Kiviranta esittelee ajalleen tyypillistä vesimittaria.

Digitaaliseen aikaan astuminen on helpottanut verkoston huoltotöitä ja sujuvoittanut kommunikaatiota. Tästä erinomainen esimerkki on tarkemmat ja ajantasaisemmat kartastot.

– Ennen meni valtavasti aikaa hukkaan, kun tiedot kaapelien sijainneista piti hakea fyysisesti puhelinlaitokselta tai sähkölaitokselta.

“Katastrofikesä 1999” ja tekopohjaveteen siirtyminen

Kesä 1999 oli Varsinais-Suomessa säältään juuri sellainen kuin kesältä yleensä toivotaan: poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen.

Vesihuollon kannalta kuiva kesä kääntyi kuitenkin huolestuttavaksi. Turussa vesivarannot ehtyivät pahasti ja lisäksi levät pääsivät pilaamaan raakaveden hajun ja maun.

“Yhtä paha vesitilanne muistetaan viimeksi olleen 1950-luvun alussa ja toisen kerran sodan aikana”, kirjoitti Helsingin Sanomat Turun vesiongelmista alkusyksystä 1999.

Keskustelu kaukoveteen siirtymisestä Aurajoen vedenoton sijaan oli alkanut jo 1970-luvulla. Vuoden 1999 kokemukset laittoi osaltaan suunnitelmiin vauhtia.

– Sinä vuonna Naantalilta ja Raisiolta loppui kokonaan raakavesi omista lähteistä. Tuon kesän jälkeen hankkeen tärkeys viimeistään konkretisoitui, muistelee Turun Vesihuollon toimitusjohtaja Irina Nordman.

Virttaankankaan tekopohjavesilaitos valmistui 2011, ja Aurajoen veden juominen jäi vähitellen historiaan.

2011 – Virttaankankaan tekopohjavesilaitos valmistuu.

Raakavesi otetaan nyt Kokemäenjoesta, josta se johdetaan tekopohjavesilaitokseen käsiteltäväksi ja sieltä Turun seudulle.

Tekopohjavesi on laadukasta, täysin pohjaveden kaltaista vettä, jonka käsittelyyn tarvitaan vähemmän kemikaaleja kuin perinteisessä pintavesilaitoksessa.

– Kuluttajien laatuvalituksien määrä on sen myötä romahtanut. Tekopohjavesi on tasaista laadultaan ja lämpötilaltaan, mikä vähentää myös putkiston rasitusta, toteaa Kiviranta.

– Nyt voi sanoa, että ratkaisu oli oikea. Kaukoveteen siirtyminen oli suuri mutta kannattava investointi, Nordman jatkaa.