Vesi.-lehti
Vesihuollosta intoutuva luonnon ihastelija
Kun Turun Vesihuollon työntekijät kuvailevat toimitusjohtaja Irina Nordmania, voi kuulla esimerkiksi seuraavaa: ”Hänellä tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla”. Tai: ”Irina ei ole jäänyt työpöydän taakse hallinnollisiin tehtäviin, vaan osallistuu aktiivisesti hankkeisiin”.
Lauseet saavat kuvailujen kohteen naurahtamaan. Nordman tunnistaa itsestään tyypin, joka on yhä kiinnostunut vesihuollon käytännön hommista ja syttyy siksi asioista helposti.
– Minun ei onneksi tarvitse asentaa yhtään putkea, eikä osata kaikkea. Mutta sen verran olen tehnyt konkreettisia hommia alalla, että minulla on kyllä vahva tuntuma työmme arkeen.
23 vuotta Turun Vesihuollolla viihtynyt ja yhteensä noin 38 vuotta alalla työskennellyt Nordman on nähnyt vesihuollon digitalisoitumisen ja todistanut alan vahvaa kehitystä läheltä. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että monet perusperiaatteet työssä ovat yhä ennallaan.
– Vaikka vesihuolto onkin kehittynyt ja muuttunut valtavasti, niin luonnonlait ovat edelleen samat kuin mitä antiikin roomalaiset tai vanhemmat kulttuurit ovat käyttäneet hyväkseen omissa järjestelmissään.
Työn merkitys ymmärretään paremmin
Yksi konkreettinen muuttunut asia on alan yleinen arvostus. Nordman itse aloitti uransa aikana, jolloin oli varsin harvinaista pitää vesilaitoksessa työskentelyä houkuttelevana. Hänen mukaansa ihmisillä oli vääriä mielikuvia työn luonteesta ja ala ylipäätään tunnettiin huonosti. Myöskään työn yhteiskunnallista merkittävyyttä ei aiempina vuosikymmeninä koettu aivan nykyisellä tavalla.
– Silloin esimerkiksi jäteveden puhdistusta ei pidetty opiskelijoiden parissa lainkaan hohdokkaana hommana. Nykyään vesihuollon mielikuva ja status yhteiskunnassa on jo ihan toisenlainen. Vesihuoltoa on vähitellen opittu ymmärtämään olennaisena osana yhteistä infraa, jolla on erittäin tärkeä rooli myös ympäristönsuojelussa. Tähän ovat vaikuttaneet veteen liittyvät kriisit ympäri maailmaa ja yleisesti kasvanut ympäristötietoisuus.
– Työmme yhteiskunnallinen merkitys on kirkastunut ihmisille. On esimerkiksi ollut juomavesikriisejä, ja nyt viime vuosina koronapandemian sekä Ukrainan sodan myötä vesihuolto on ollut tapetilla uudella tavalla.
Kuinka alaa kehitetään eteenpäin?
Puhdas vesi ja toimiva vesihuolto ovat arjen perusasioita, joita tarvitaan aina ja kaikkialla maailmassa. Eri mailla on kuitenkin aina oma lainsäädäntönsä, jonka vuoksi toimintatavat ja vastuualueet ovat eri vesilaitoksilla erilaiset.
Tästä huolimatta alalla tehdään erittäin paljon kansainvälistä yhteistyötä. Tietoa ei pantata, vaan vesilaitokset jakavat dataa ja osaamista keskenään hyvinkin avoimesti. Kaikilla on lopulta sama tavoite: tarjota oman alueensa asukkaille mahdollisimman korkealaatuiset vesihuoltopalvelut vastuullisella, yhteiskunnalle kustannustehokkaalla tavalla.
– Pohjoismaisten isompien kaupunkien välillä on ollut pitkään yhteistyötä. Suomalaiset vesilaitokset pitävät hyvin yhteyttä, jakavat tietoa ja hyviä käytäntöjä. Tässä porukassa Turkua pidetään merkittävänä pohjoismaisena ja kansainvälisenä kaupunkina, Nordman kehuu.
Tulevaisuudelta Nordman odottaa tiedon ja datan hyödyntämisen kehittymistä entistä pidemmälle. Alalla kehitellään koko ajan laitteita, joilla saadaan monitoroitua paremmin kriittisiä lukemia verkostosta. Useista eri lähteistä kerättyä tietoa voidaan yhdistellä ja luoda siitä uutta tietoa päätöksenteon tueksi.
– Uskoisin, että jatkossa saadaan koko ajan parempaa ja ajanmukaisempaa tietoa. Silloin voidaan tehdä tismalleen oikeita toimenpiteitä oikeaan aikaan. Kun verkostosta saadaan parempaa tietoa ja syvällisempää ymmärrystä, osataan resurssit kohdistaa paremmin ja saadaan yhteiskunnalle säästöä.
– On merkittävää, jos opitaan tietämään tarkkaan paras aika saneerata verkostoa. Tai ennakoidaan tilanteet, joissa veteen voi tulla laatuhäiriöitä, ja esimerkiksi kohdennetaan huuhtelua ennaltaehkäisevästi.
Kädestä löytyy usein lintukiikarit
Vapaa-ajallaan Irina Nordman on ollut aina luontoihminen, mutta erityisesti viime vuosina myös innokas lintubongari. Ahkeran sienien ja marjojen kerääjän katse on noussut maasta kohti yläilmoja.
– Luonnossa olo on minulle tärkeää. Istun paljon työkseni, joten vapaa-ajallani en viitsisi enää istua. Lintuharrastus on hauska myös siitä, että sen parissa oppii koko ajan uutta.
Lähtösysäys bongausharrastukseen oli Birdlifen järjestämä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanja, jossa haastettiin tunnistamaan vuodessa 100 eri lintulajia.
– Minulle avaava kokemus oli, miten uuden maailman se toi, kun alkoi tunnistaa ympäristönsä ääniä. Tuntui, kuin olisi oppinut vieraan kielen. Pelkästään korvilla voi jo tunnistaa, mitä elämää metsässä on meneillään.
Luonto antaa paikan rauhoittua ja ihmetellä ympäristöään. Omien silmien ja korvien harjaantuminen palkitsee tarkkaavaisen bongaajan.
– Luonnossa voi huomata jännittäviä ja yllättäviä asioita. Kuten vaikkapa sen, kuinka varislinnut kiepsahtavat välillä lentämään selällään. Ihmiset eivät mielestäni katso ja kuuntele ympäristöään niin paljon kuin voisivat.
